"Tohelo suojelusenkeli" on Arto Paasilinnan 32. romaani ja se julkaistiin vuonna 2004. Kirjan juoni kulkee kahdessa eri maailmassa, jotka kietoutuvat toisiinsa: Hengellisissä ympyröissä ja maallisissa ympyröissä.
Kirja esittää lukijalleen rivien välistä monia yhteiskunnallisia sekä kristinuskonnollisia kysymyksiä, joita lukija pysähtyy pohtimaan viimeistään luettuaan viimeisenkin sivun. Onko ympärillämme jotain, mitä emme pysty aistein havaitsemaan? Onko maailma vain mustaa valkoisella? Ennen kaikkea: Miksi enkeleihin on niin vaikea uskoa?
Kirja kertoo nimensä mukaisesti suojelusenkeli Sulo Auvisesta, jolla ei aivan tahdo pysyä aina ohjakset käsissä vaikka pitäisi. Auvinen oli eläessään uskonnonlehtori, ainakin omasta mielestään kirjaviisas kunnian mies. Vaikka hän olikin miehenä ja on enkelinä varsin hyväntahtoinen, asioilla joihin hän puuttuu on tapana heittää komeaa kuperkeikkaa ojaan tai vähintään kääntyä päälaelleen, ajautua kauas alkuperäisestä tarkoituksesta. Sulo Auvinen kuoli kotikaupungissaan Kuopiossa ollessaan 82 vuotias ja hankkiutuikin pian poismenonsa jälkeen suojelusenkeleiden alokaskurssille. Monien myttyyn menneiden harjoitusten, useiden turhatuneiden siiveniskujen ja lopulta onnistumisen jälkeen Auvinen valmistuu suojelusenkeliksi ja hänelle nimetään suojeltava. Eläessään ja kuolemassaankin tohelon miehen taitoihin ei aivan uskota, joten Sulolle nimetäänkin varjeltavaksi mahdollisimman helppo tapaus: Mieleltään tasapainoinen, hyvin menestyvä, epäitsekäs, sydämellinen ja kaikin tavoin miellyttävä mieshenkilö, Aaro Korhonen, jonka suojelemisen ei pitäisi olla homma eikä mikään. Mutta kun suojelusenkeli on vastavalmistunut ja erittäin virka-intoinen, mitä voi tapahtua? Ei mitään hyvää.
Kirjan tapahtumat sijoittuvat pääasiassa Helsinkiin, tarkemmin sanottuna Mechelininkadulle. Kirjan alussa alunperin pietarsaarelainen Aaro Korhonen tapaa vanhan armeija-aikaisen kaverinsa Oskari Mätön ajamasta ruumisautoa. Oskari on kuljettamassa kappeliin siunattavaksi Hilma Väisästä, kahvilanomistajaa. Auteltuaan kaveriaan Aaro toteaa kupposen teetä tekevän hyvää ja eksyy sattumalta kahvilaan, jonka Hilma Väisänen oli omistanut. Naisen nyt kuoltua paikka on vailla omistajaa ja yläkerran asunto tyhjillään. Niinpä Aaro Korhonen kovapalkkaisena miehenä, olihan hän pietarsaarelaisen pellettitehtaan entinen isännöitsijä, hetken mielijohteesta ostaa kahvilatilan ja asunnonkin, kuolinpesän, itselleen. Samalla hän tapaa työntouhusta baariapulaisen Viivi Ruokosen, joka on juuri sulkenut kahvilan. Viivi Ruokonen on nuori, kahteenkymmeneenviiteen ikävuoteen ehtinyt siistin näköinen nainen, joka iskee silmänsä Aaroon ikäerosta huolimatta. Siveellisenä enkelinä Sulo Auvinen ei voi olla puuttumatta asiaan: Tyttöhän on aivan liian nuori elämää nähneelle miehelle! Hyvässä hyvyydessään Sulo istuttaa lieksalaisen Ritva Nuutisen päähän rakkauden ajatuksen ja pakottaa tämän lähtemään Helsinkiin naiselle vielä tuntemattoman Aaro Korhosen luokse. Tällä välin Aaro ja Viivi ovat avanneet kahvilan ja sen yhteyteen kootun antikvariaatin uudestaan. Kun Ritva Nuutinen ilmestyy Mechelininkadulle, Viivi näkee hänen kalliin hajuvetensä ja anteliaiden kirjalahjoitustensa läpi eikä toisen naisen ilmestyminen kuvioihin miellytä nuorempaa neitiä lainkaan, joka on keksinyt Aarolle jo oman lempinimenkin: Aaretti.
Sulo Auvisen ensimmäinen tohelointi tapahtuu Oskari Mätön ja Aaro Korhosen hakiessa Aaron muuttokuormaa ruumisautolla. Auvinen päättää vauhdittaa matkantekoa, mutta innostuu hieman liikaa ja auto suistuu tieltä. Tämä on kuitenkin vasta alkusoittoa. Sulo Auvinen katsoo, että Korhonen tarvitsee apua myös finanssiasioissa, joten hän tallettaa nimikkohenkilönsä tilille 100 000 euron talletuksen. Nimettömänä tullut suuri rahasumma saattaa miehen kuitenkin vain ongelmiin virkavallan kanssa, mutta sotku saadaan onneksi selvitettyä. Aaron henki vaarantuu toisen kerran, kun hänen suojelusenkelinsä yrittää estää miestä jäämästä auton alle naisten tapellessa vieressä. Siinä enkeli onnistuukin, mutta sen sijaan Aaretti joutuu skootterin yliajamaksi. Mies kiidätetään sairaalaan ja skootterilla ajanut tyttö toiseen, teho-osastolle. Molemmat selviävät hengissä, tyttö vakavammilla vaurioilla mutta Aaro Korhonen aivotärähdyksellä ja joillain mustelmilla. Aaretin toipuessa sairaalassa häntä pyydetään Mechelininkadun taloyhtiön isännöitsijäksi ja samaan aikaan Sulo Auvinen kutsutaan puhutteluun Kerimäelle, maailman suurimpaan puukirkkoon jossa maanpäällinen taivas sijaitsee. Kirjaimellisesti siipi maassa suojelusenkeli kuuntelee enkeli Gabrielin neuvoja ja moitteitakin, kunnes palaa pikkuisen loman jälkeen Helsinkiin jossa Aaretin toipuminen on hyvässä mallissa. Mies on palannut kotiin ja Viivi Ruokonen on järjestänyt hänelle yllätyksen: Kahvilan näyteikkunaan on ilmestynyt kaunis teksti, "Aaretin antikvaarinen kirjakahvila."
Samaan aikaan Aaro Korhonen ja Oskari Mättö ovat Oskarin työnantajan, hautaustoimisto Lindellin puolesta Ruotsissa asioilla. He ovat lupautuneet ostamaan Volvon tehtaalta ruumisauton, mutta matkalla he saavat viestin ostaa toisenkin auton. Käskyn innoittamina miehet päättävät suunnata Volvon ostettuaan Saksaan Mersua hankkimaan. Matkaan tulee kuitenkin vielä yksi mutka, kun miehet ottavat kyytiin kuljetettavaksi Suomeen kaksi suomalaissyntyistä naisvainajaa arkuissaan. Autot kuitenkin varastetaan miesten yöpyessä motellissa, joten matka viivästyy jälleen. Ruumisautot ja varkaat löydetään kuitenkin Tukholman pohjoispuolelta, ilman arkkuja tosin. Roistot kertovat mihin olivat poloiset vainajat jättäneet ja Aaro Korhosen ja Oskari Mätön matka saa taas jatkua kohti kotisuomea. Sulo Auvinen ystävystyy vainajien kanssa näiden muututtua enkeleiksi ja pitää naisille hienon lentonäytöksenkin. Juuri ennen kuin Aaretti ja Oskari saapuvat Helsinkiin, Viivi Ruokoselta tulee viesti: Mechelininkatu palaa. Jani Vottonen on toteuttanut uhkauksensa ja kostanut neiti Nuutiselle sekä samalla koko muun talon asukkaille.
Sulo Auvinen on kauhuissaan aikaan saamastaan hävityksen kauhistuksesta: Hänhän oli alunperin usuttanut Jani Vottosen Ritva Nuutisen kimppuun! Myös joku muu on huomannut tohelon suojelusenkelin loistavat, tosin tahattomat tuhoamiskyvyt. Paloa vierestä katselee pikkupiru, monimurhaaja Rauno Launonen. Samalla kun isännöitsijä Aaro Korhonen pistää kiinteistönsä korjaustöitä käyntiin, Viivi Roikonen avaa alakerran kahvilan johon tulvii tulipalosta uteliaita asiakkaita. Ritva Nuutinen matkustaa käymään kotikonnuilleen Lieksaan kera suojelusenkeli Sulo Auvisen, joka aikoo estää naista palaamasta sotkemaan Aaretin elämää enempää. Enkeli kokeilee kaikkea saadakseen Nuutisen päähän ajatuksen Lieksaan jäämisestä, mutta mikään ei taaskaan mene niinkuin pitää.
Sillä välin juhannuksenvietto Helsingissä lähtee käyntiin. Oskari Mättö, Viivi Ruokonen ja tietenkin Aaro Korhonen lähtevät veneellä Espoon Suvisaariston Rääveliholmaan vuokraamalleen mökille saunomaan, nauttimaan hyvästä juomasta, ruuasta ja seurasta. Sulo Auvinen luovuttaa Ritva Nuutisen suhteen ja pyrähtää saareen varjelemaan Aarettia ja tämän ystäviä. Pahaksi onneksi Rauno Launonenkin on lyöttäytynyt seuraan ja päättääkin pistää iltaan vauhtia päästämällä rantaan köytetyn veneen vapaaksi. Sulo Auvinen onneksi huomaa tapahtuneen ja usuttaa tuulen puhaltamaan veneen takaisin rantaan. Homma kuitenkin karkaa jälleen käsistä ja rantaan sytytetty kokko hulmauttaa vuokramökin tuleen. Suojelusenkeli panikoi ja yrittää pelastaa tilanteen kesäsateella, joka ei valitettavasti ole tarpeeksi vahva sammuttamaan soihtuna roihuavaa rakennusta: Juhannuskin on nyt virallisesti pilalla.
Juhannusmasennuksesta selvittyään Sulo Auvinen lentää jälleen Lieksaan, jossa neiti Nuutinen on jo pakannut laukkunsa palatakseen Helsinkiin rakkaan Aarettinsa luokse. Junan jo puksuttaessa eteenpäin Auvinen saa taas yhden loistoidean: Hänhän voisi muuttaa junan kulkusuuntaa muuttamalla vaihteita ja näin ohjata junan väärälle reitille! Tietenkään enkelin tarkoitus ei ole aiheuttaa suuronnettomuutta, mutta näin pääsee taas kerran käymään. Yksi vaunuista suistuu raiteilta ja rymisee korpeen aiheuttaen kahden junassa matkustaneen saksalaisen sotaveteraanin kuoleman ja Ritva Nuutiselle muhkean mustelman. Lindellin hautaustoimisto saa jälleen töitä, kun sotaveteraanit pitää kuskata arvokkaasti kotimaahansa. Piru alkaa olla täysin vakuuttunut Sulo Auvisen tuholaisen kyvyistä, mutta suopealuontoinen enkeli Gabriel pystyy yhä katsomaan touhua läpi siipien ja toteaakin: "Pieniä nämä jutut ovat jos isoihin vahinkoihin verrataan, kaatuuhan niitä laivojakin." Ironista kyllä, juuri näin tulee tapahtumaan.
Ritva Nuutinen tekee itselleen ominaisen tempun kutsumalla itsensä mukaan ruumiidenkuljetusmatkalle Berliiniin. Kuullessaan tästä Viivi Ruokonen itselleen ominaiseen tapaansa tulistuu ja päättää myös lyöttäytyä mukaan. Niinpä matkaan lähdetään kahdella ruumisautolla, toisessa matkustajina Oskari Mättö, Ritva Nuutinen sekä kuollut saksalainen sotaveteraani numero yksi, toisessa Aaro Korhonen, Viivi Ruokonen ja kuollut sotaveteraani numero kaksi. Ajetaan Hankoon, josta noustaan Rostockiin liikennöivään autolauttaan nimeltään Superfast. Aaro ja Oskari vaativat ruumisautojen lukitsemista kiinni kanteen, onhan kyydissä arvokas lasti. Naisten mentyä nukkumaan Oskari ja Aaro kävelevät ulkokannella ja Oskari kehuu Ritva Nuutista Aaretille varsin lempeään äänensävyyn. Miestenkin mentyä nukkumaan Sulo Auvinen lennähtää komentosillalle huolehtimaan suojelusenkelin tehtävistään ja piru Rauno Launonen onnistuu yllyttämään enkeliparan ohjailemaan laivaa espanjalaisen merimiehen välityksellä. Valtava laiva riistäytyy hallinnasta ja rymisee rantaan. Kun laiva on evakuoitu, ruumisautotkin ajettu ulos ja tilanne rauennut, Sulo Auvinen saa pirulta houkuttelevan työtarjouksen, josta vaikuttaa olevan mahdotonta kieltäytyä: Olihan hän jo aiheuttanut enemmän tuhoa kuin suojelusta. Kun matka jatkuu, Sulo Auvinen saa vihdoin aikaan jotakin hyödyllistä: Hän keksii, miten Ritva Nuutisen saa hoidettua pois kuvioista! Niinpä Auvinen istuttaa sekä Oskari Mätön ja neiti Nuutisen pääkoppiin ajatuksen suunnattomasta rakkaudesta kanssamatkustajaa kohtaan.
Kun vainajat on toimitettu perille ja kaksi uutta suomalaisvainajaa otettu mukaan kotiinviemisiksi, piru yhä yrittää suostutella Sulo Auvista pimeälle puolelle. Kun valttikortiksi tarjotaan tätä nykyä Helvetissä majailevan vaimon tapaamista, Auvinen kieltäytyy tarjouksesta lopullisesti, vaimo kun ei ollut sitä mukavinta laatua. Kotimatka sujuu hyvin ja pian ollaankin jo perillä. Ritva ja Oskari suunnittelevat yhteistä tulevaisuutta, Aaretti ja Viivi pyörittävä kirjakahvilaa, kaikki näyttää palanneen normaaleille uomilleen. Enkeli Gabriel siirtää Sulo Auvisen korkeampiin työtehtäviin lopulta huomattuaan, että ehkä hyvää tahtovan uskonnonlehtorin ominta osaamisaluetta ei olekaan käytännön suojelutehtävät vaan uusien suojelusenkeleiden opastaminen. Viimeisenä toimenaan tavallisena suojelusenkelinä Sulo Auvinen hankkiutuu piru Rauno Launosesta eroon usuttamalla myrskyn tämän kimppuun. Kirja päättyy onnelliseen jälleennäkemiseen, kun Hietaniemen hautausmaalle saapuu vanhoja tuttuja: Saksassa kuolleet naiset ovat tulleet tervehtimään ensimmäistä lennonopettajaansa.
